Ollapa riittävä 

Miten olla odotusten arvoinen työntekijänä, lähimmäisenä ja vastuullisena kansalaisena? Odotusten ja tavoitteiden ristiaallokko on voimakas, kun työtehtäviä, vaatimuksia ja mahdollisuuksia vyöryy työpöydälle, kalenteriin ja to do -listalle eri lähteistä. Sama meininki jatkuu usein vapaa-ajalla. Tarpeita ja odotuksia syntyy kuin itsestään mutta tekemällä ne eivät täyty tai valmiiksi tule. Mikä on siis tärkeintä ja mihin aika ja energia kannattaisi käyttää? Yleistason vastausta ei ole olemassakaan vaan on mentävä lähemmäs konkretiaa ja arkea.

Monet kasvukeskusteluihin osallistujat kaipaavat työhön ja elämään tasapainoa sekä rohkeutta keskittyä olennaisiin asioihin. Ensimmäisiä työvuosia viettävät pyrkivät vimmatusti hahmottamaan, mistä työssä ja elämässä on kyse. Etätyö lisää haastetta entisestään - hiljainen tieto kun vaatii siirtyäkseen agendan ulkopuolista vuorovaikutusta. Kokeneemmat puolestaan ovat huolissaan muista ja etsivät aktiivisesti tapoja viestiä onnistumisista. Usein huomio keskittyy tavoitteiden saavuttamiseen ja ongelmien ratkaisuun, mikä entisestään korostaa kehittymistarpeita ja voimavarojen vahvistaminen jää toissijaiseksi. Syntyy myös varjotavoitteita, joita kukaan ei varsinaisesti ole asettanut, mutta ihmisistä vain “alkaa tuntua siltä, että tämäkin olisi hyvä asia edistää”. Lopputulos on usein riittämättömyyden ja keinottomuuden kokemus, jolta kokemus ei vaikuta ihmisiä suojaavan.

Mikä siis neuvoksi riittämättömyyden ristiaallokosta siniselle merelle siirtymiseen? Ratkaisu alkaa hahmottua, kun ajatus suunnataan asiakkaisiin, ihmisiin ja kasvun mahdollisuuksiin.

Asiakaspalvelutehtävissä toimivat ihmiset ovat kertoneet havahtuvansa välillä siihen, miten vähään asiakkaat ovat tyytyväisiä. Asiakkaat eivät yllättäen kaipaakaan yli-inhimilisiä suorituksia ihan joka kerta, vastauksia heti  tai maailmanluokan laatua jokaisessa asiassa. Asiakkaille riittää useimmiten se, mistä on sovittu. Asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen, uusien mahdollisuuksien kuulostelu ja "wow"-efektien synnyttäminen luovat uusia mahdollisuuksia ja lujittavat asiakassuhdetta ja ovat näin bisneksen ytimessä! Arjessa jatkuvien mahdollisuuksien etsimisen moodi jää kuitenkin helposti päälle, jolloin olennaisen hahmottaminen isommassa mittakaavassa ja tilanteen lukeminen saattavat häiriintyä. Aito asiakaslähtöisyys onkin herkkyyttä tunnistaa, missä kohtaa sovittu riittää. Muutoin olemme vaarassa nääntyä yli vyöryvien ja jatkuvasti lisääntyvien odotuksiksi muuttuvien oivallusten alle. Sama logiikka toimii asiakasrajapinnan lisäksi muuallakin, esim. esihenkilönä tai omaishoitajana. Kun pääsääntöisesti keskityt vastaamaan ääneenlausuttuihin tarpeisiin ja luotat riittävyyteesi, syntyy vapaata tilaa myös raikkaan ja inhimillisen kohtaamisen tuottamille uusille mahdollisuuksille. Usein vähemmän on enemmän, eikö niin?

Slushissa viime vuoden lopulla inspiroiduin Doordashin - se firma, joka osti suomalaisen kilpailijansa Woltin - perustajan ja toimitusjohtaja Tony Xun ajatuksesta, että kulttuuri on 80 % sitä keitä jo olemme ja 20 % sitä, mitä haluamme olla. Sama pätee ihmisen kohdalla: kun elät todeksi arjessa suurimmaksi osaksi kaikkea sitä, mitä olet ja hetkittäin inspiroidut siitä, mitä tulevaisuus tuo, pääset lähemmäs riittävyyden kokemusta. Kuten yrityskulttuurin rakentamisessa, myös ihmisen elämässä tarvitaan arjessa toimivia käytäntöjä ja taitoja, jotka auttavat ylläpitämään Xunkin kuvaamaa eräänlaista dynaamista tasapainoa.

Ihminen on syntynyt elämään ja kasvamaan. Siksi täydellinen riittävyyden kokemus on utopiaa. Avaimet kasvua edistävän riittävyyden kokemiseksi ovat kuitenkin kätesi ulottuvilla:

 - Kysy ympärilläsi olevilta ihmisiltä riittävyydestäsi. Asiakkaalta, perheenjäseneltä, ystävältä tai naapurilta. Huomaat nopeasti olevasi riittävämpi kuin uskoitkaan.
- Etsi mahdollisuuksia käydä keskusteluja ja jakaa kokemuksia riittävyydestä. HUOM! ei siis riittämättömyydestä.
- Rauhoitu hyvä ihminen! Keskity rakentamaan arvokasta arkea. Se palkitsee joka päivä ja vie sinua ja työtäsi eteenpäin.
- Tiedosta, että riittää, että harjoittelet riittävänä olemista - valmiiksi ei tarvitse tulla.


Elina Lillstrang 25.1.2022